Supercell, huoltosuhde ja paidanpesuyhteiskunta

Viime viikon kohutuin suomalaisyritys oli peliyhtiö Supercell, jonka vuotuinen kasvu liikkuu kolminumeroisissa luvuissa. Forbes-lehden mukaan Supercell saattaa tänä vuonna yltää yli miljardin dollarin (766 miljoonan euron) liikevaihtoon. Tämän lisäksi yritys on huippukannattava.

HS:n tietojen mukaan Supercellissä työskentelee hieman alle sata henkeä. Henkilöstömäärä lienee kasvussa sekin, mutta näillä luvuilla yksittäisen työntekijän vuosittain luoma taloudellinen arvo olisi hyvin karkeasti  10 miljoonan euron suuruusluokkaa.

Suomessa on vuosikaudet manattu globaalin talouden rakennemuutosta, joka vei halvempien kustannusten maihin ensin ison osan suorittavaa työtä. Tämän jälkeen vuorossa ovat tuotekehitys- ja muut asiantuntijatehtävät.

On kysytty mitä meille suomalaisille sitten käy, kun täällä ei enää kannata tuottaa mitään? Tulemmeko me todella toimeen vain toistemme paitoja pesten? Entä heikkenevä huoltosuhde, kun jokaisen työssäkäyvän pitää kohta elättää kaksi tai jopa useampia työelämän ulkopuolella olevia?

Suomen bruttokansantuote, siis kaiken kotimaisen tuotantotoiminnan lopputulos oli vuonna 2012 noin 160 miljardia euroa. Tämän tuottamiseen tarvittiin noin 2,6 miljoonaa työssäkäyvää (kesäkuun 2012 tieto). BKT henkeä kohden oli luokkaa 35 tuhatta euroa, jokaista työssäkäyvää kohden noin 60 tonnia.

Karkeaa numeroleikkiä jatkaakseni Supercell-tahdilla saman määrän taloudellista arvoa saisi aikaan 16 000 henkeä.

Tämä on yksi esimerkki siitä, mihin globaalissa skaalabisneksessä parhaimmillaan voidaan päästä kun osaaminen ja kyky hyödyntää sitä on maailman huippua. Väittihän Bill Gateskin aikoinaan että loistava ohjelmoija voi olla yritykselle 10.000 kertaa keskinkertaista koodaria arvokkaampi tuottaessaan monella tavalla hyödynnettävää sisältöä.

Peliteollisuus ei meitä yksinään pelasta, mutta Suomessa on hienoa, kansainvälisesti  kilpailukykyistä innovaatio- ja tuotteistuskykyä myös esimerkiksi Cleantechissa ja terveydenhuollon teknologiassa. Kaikkiin lupaavimpiin aloihin liittyy kyky ymmärtää sekä teknologian tuomia mahdollisuuksia että inhimillisiä tarpeita ja haluja. Tämän lisäksi menestymiseen tarvitaan tietysti lujaa työtä ja myös aimo ripaus onnea.

Pitkällä aikavälillä pienelle kansalle riittävä kestävä taloudellinen suorituskyky voi todella syntyä suhteellisen pienestä joukosta ihmisiä. Kunhan he vain ovat juuri oikeita ihmisiä, joille taataan juuri oikeanlaiset olosuhteet menestyä.

Sillä välin me muut voimme sitten huoletta keskittyä vaikka palvelemaan toisiamme. Sekin on kansantaloudellisesti paljon järkevämpää ja henkilökohtaisesti miellyttävämpää kuin että palvelisimme kukin vain itseämme.